I did this with my friends when we went to Thailand. We were enjoying the delicious taste on a beach, two Australian guys were wanted to try it. They both spat it out instantly and the other one got so mad we thought he’s actually going to attack us.
After he calmed down a bit he demanded to see us drink it to be sure we hadn’t tricked him to drink poison. So we downed the entire 1 litre bottle to appease him. It was the start of a great day that lasted for few days.
I tried American chocolate once. It tasted like vomit aftertaste.
Never again.
Black licorice is the only licorice. The colourful ones are foul creations.
Salmiac and licorice are the superior candies.
I taught myself to play the guitar and electric bass by learning the chords and reading tabulatures, I got good enough to play decent bass in a rock band. I also learned the basics of playing the piano. For the first ten years I had only a very basic understanding of the underlying theory and I never felt the need to learn more. I didn’t know the names of the scales and modes I could play and I just knew in which order chords worked or didn’t, I just couldn’t explain why. Nor I needed to do so.
Then I chose music pedagogy as one of my university minors and suddenly I had to learn the theory and reading/writing notation in just a few months - it was not easy but in the end it paid off big time. I finally understood why things worked the way they did and it opened up a world of new ideas for me.
I’m happy that I learned the theory after I had already learned to play an instrument. Knowing the theory backs me up, it does not constrain me. Few of my friends went through the formal music education and some - not all - are really bound by “the rules”, breaking them in any way is a big NO when we play together. One can play almost anything with the piano if you hand him the notes, but he’s totally unable to improvise or pick tunes by ear. Which is quite baffling to me.
And I’m not saying that the route I took to learn music is better, it just worked for me.
EDIT: Typos.
The headline of the article is misleading. No one is laying “pre-emptive” minefields at their borders for civilians to waltz in, withdrawal from the Ottawa agreement means that anti-personnel landmines are an option if Russia starts massing troops on their side of the border.
I’ve trained with landmines during my military service and they are truly horrible things. I hope we never have to use them again.
I’d hug my mom. Then I’d go ask the pretty next door girl for a date; I lesrned later in life that she also had a crush on me at the time, but since I was plain looking and slightly overweight nerd I never thought I’d hsve any chance with her.
After getting that out of my system I’d do the obligatory investing.
Lemmy only. I quit Reddit when the third party apps fell.
I do miss some of the niche hobby subreddits, but fuck Spez. If I need to find some info, I can access it via search engines.
Otherwise I’m perfectly happy with Lemmy, people are generally much nicer and there’s more than enough content. Reddit was so overbloated that this smaller universe is quite enough for me.
Opetusviraston hommissa vuosia olleena tämä ei valitettavasti yllättänyt tippaakaan, ennemminkin ihmetytti se että tätä saatiin odottaa näin kauan. IT-puoli on tuntunut olevan täysin kaoottista ehkä viimeiset 20 vuotta, aina laitehankinnoista yleisiin käytäntöihin asti.
Koronan aikoihin käyttöön otettiin uusi portaali, joka aukesi oppilaille oletuksena kun selain avattiin. Positiivisena yllätyksenä oletushakukoneeksi selaimeen oli jopa asetettu Duckduck.go, mutta mitään adblockereita ei tietenkään oltu otettu käyttöön. Tämä johti jostain syystä siihen, että portaalin tulon jälkeen oppilaiden selainten mainosvirrassa alkoi vilkkua HC-osaston aikuisviihdemateriaalia, mistä ei koskaan aiemmin ollut havaintoja. Ja voi, kuinka oppilaiden vanhemmat tästä riemastuivatkaan! Kun tiedustelin syytä tähän IT-osastolta, vastaus oli ainoastaan oppilaiden syyttelyä.
Koulujen IT-vastaavilla oli ennen käytössään pääkäyttäjän salasana, jotta pystyimme hoitamaan päivitykset ja muut asennukset itsenäisesti ja tehokkaasti. Homma toimi loistavasti, jos jokin oppilaskone jumiutui niin sen sai kuntoon hetkessä. No, näitä ei enää anneta koska kaikki pitää hoitaa tekemällä tiketti IT-osastolle ja odottelemalla milloin tukihenkilö voisi ehtiä paikalle. Lopputulemana mikään ei enää toimi jouhevasti ja luokkien takapöydillä on yleensä kasa toimimattomia läppäreitä. Ja vain siksi, että “amatööreihin ei voi luottaa näin tärkeissä asioissa”.
Jokin aika sitten 2 IT-velhoa yritti saada opettajan läppäriä tulostamaan uuden pilvipalvelun kautta. Tekivät hommia pari tuntia ja saivat sen lopulta pelaamaan. Kun sama ongelma sitten ilmaantui toisen opettajan koneesen, ehdin väliin ja syötin läppäriin koulun printterin IP-osoitteen. Toimi välittömästi. Miksi tätä uutta pilvipalvelua tarvitaan tulostamiseen? Se on edelleen suuri mysteeri.
Ja nämä ovat vain jäävuoren huippu.
Jos 1900-luvun lopun RUK-kurssin pioneerikomppanian poikia on uskominen, niin miinakarttojen tarkkuusvaatimukset olivat kyllä ainakin tuolloin aika korkeat. Sen verran kovaa kiroten ne niistä aina puhuivat.
Omassa yksikössäni henkilömiinoitteiden laskeminen käsiteltiin yhden aamupäivän aikana, mutta kyllä meillekin painotettiin kuinka “nämä kaikki sitten kerätään joskus pois, joten merkitsette määrät ja sijainnit karttaan tarkasti”. Ja sitten taisteluharjoituksessa tällä opilla pyyhittiin persettä ja käskettiin iskemään “sakarat hiekkatielle niin saatanan nopeasti kuin vaan mahdollista ja rasti karttaan jälkeenpäin.”
Joten nähtäväksi jäisi, miten tositilanteessa toimittaisiin.
Tervaleijona 4-eva, man!